Vielä helmikuussa...

 

Helmikuu

 

Puiden oksilla

kimmeltävät helmet.

Ruusut

ovat syvällä hangen sylissä.

Ne valmistavat tulevaa kesää.

 

 Hiljaisuus

ei ole pysähtyneisyyttä.

Hiljaa on kannettava

tulevasta tieto.

 

Niin kypsyy voimakas elämä

ja

pidätetty ilo

 luo

runsaan kukinnan.

 

(Riitta Moder)

 

 

Ehdinpä sittenkin

tänne blogiini vielä helmikuussakin.

Postaus kerran kuussa!?!

Jos nyt edes kerran viikkoon.

 

 

Vuoden alusta alkaen

olen elellyt blogini kanssa

kuin talviunta.

*

Kun elämään on tullut

paljon liikettä työelämän kautta,

ei vauhtia kaipaa

edes tällainen

tuhannen-rautaa-tulessa-tyyppi. 

 

Nyt äitini kakoo, jos lukee tätä.

 

Tuhat rautaa edelleen tulessa.

Myönnän.

Mutta jostain minäkin olen oppinut (opetellut)  luopumaan.

 

 

 

Tämän vuoden teema olkoon

*

sisäänpäin kääntyminen

hiljentyminen

rauhoittaminen

rauhoittuminen

pieniä omia hetkiä ilman mitään

*

 

Näillä sanoilla tarkoitan

hiljentymistä sellaisella tavalla,

että jonkinlaisen oman

"meditatiivisen" hetken

on löydyttävä jokaisesta päivästä.

Ja nimenomaan tietoinen sellainen.

Keskittynyt.

Yksi hetki.

Oma tila.

Oma aika.

Minä.

Mitä kuuluu.

Miltä minusta tuntuu.

Mitä jaksan.

Mihin venyn.

Mihin jätän venymättä.

Mitkä ovat rajani.

Miten paljon otan kantaakseni.

Mitä jätän toiseen hetkeen.

 

 

Paljon kysymyksiä.

Tarkoituksena kuitenkin ladata itseään.

Keskittyä.

Pudottaa turhat taakat.

Henkäistä.

Ja jatkaa eteenpäin.

Uusin voimin.

Uusin ajatuksin.

 

 

Näillä mietteillä.

 

<3