perjantai 27. helmikuuta 2015

Vielä helmikuussa...


 
Helmikuu
 
Puiden oksilla
kimmeltävät helmet.
Ruusut
ovat syvällä hangen sylissä.
Ne valmistavat tulevaa kesää.
 
 Hiljaisuus
ei ole pysähtyneisyyttä.
Hiljaa on kannettava
tulevasta tieto.
 
Niin kypsyy voimakas elämä
ja
pidätetty ilo
 luo
runsaan kukinnan.
 
(Riitta Moder)
 
 
Ehdinpä sittenkin
tänne blogiini vielä helmikuussakin.
Postaus kerran kuussa!?!
Jos nyt edes kerran viikkoon.
 
 
Vuoden alusta alkaen
olen elellyt blogini kanssa
kuin talviunta.
*
Kun elämään on tullut
paljon liikettä työelämän kautta,
ei vauhtia kaipaa
edes tällainen
tuhannen-rautaa-tulessa-tyyppi. 
 
Nyt äitini kakoo, jos lukee tätä.
 
Tuhat rautaa edelleen tulessa.
Myönnän.
Mutta jostain minäkin olen oppinut (opetellut)  luopumaan.
 
 
 
Tämän vuoden teema olkoon
*
sisäänpäin kääntyminen
hiljentyminen
rauhoittaminen
rauhoittuminen
pieniä omia hetkiä ilman mitään
*
 
Näillä sanoilla tarkoitan
hiljentymistä sellaisella tavalla,
että jonkinlaisen oman
"meditatiivisen" hetken
on löydyttävä jokaisesta päivästä.
Ja nimenomaan tietoinen sellainen.
Keskittynyt.
Yksi hetki.
Oma tila.
Oma aika.
Minä.
Mitä kuuluu.
Miltä minusta tuntuu.
Mitä jaksan.
Mihin venyn.
Mihin jätän venymättä.
Mitkä ovat rajani.
Miten paljon otan kantaakseni.
Mitä jätän toiseen hetkeen.
 
 
Paljon kysymyksiä.
Tarkoituksena kuitenkin ladata itseään.
Keskittyä.
Pudottaa turhat taakat.
Henkäistä.
Ja jatkaa eteenpäin.
Uusin voimin.
Uusin ajatuksin.
 
 
Näillä mietteillä.
 
<3
 


4 kommenttia:

JOnna kirjoitti...

Kiva kuulla susta! <3 Meditatiivinen hetki. Voi miten voisin oppia ja opetella saman. Ihan vaikka pieneksi hetkeksi pysähtymisen joka päivä. Mikään ei estä sitä, eikä se olisi kiinni kuin tahdosta tehdä se. Tuntuu, että päivät kiitävät ohi ja vaikka välillä toivoo, että olisi jo perjantai tai olisi jo aika tehdä sitä, tätä tai tota, niin totuus on, että mitän väliä? Aika kuluu ja sen voi käyttää joko ajan hoputtamiseen tai siitä nauttimiseen tai sen ohi lipumiseen.

kamomilla kirjoitti...

JOnna, kiva, että joku vielä löytää tänne hiljaiseen blogiin. ;)
Nimenomaan kuten sanot. Ne hetket ovat pieniä. Voivat olla missä tahansa ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Oleellista on se, että pysähtyy.

<3

Anonyymi kirjoitti...

Hei Kamomilla, kiva kun palasit! Luin listaasi ja nyökyttelin mukana. Ihanaa maaliskuuta sinulle t. Kukka

kamomilla kirjoitti...

Hei Kukka, tästä taas tauon jälkeen liikkeelle! ;)
Kiva kun käyt. :)

Mukavaa viikkoa sinullekin!