Kun elämä horjahtaa
ja
täytyy tasapainoilla
koko arjen, koko elämisen, kanssa
kaiken näkee yhtäkkiä selkeänä ja kirkkaana.
Eteen piirtyy ne asiat,
joilla oikeasti on itselle
joilla oikeasti on itselle
merkitystä.
Jotkut asiat unohtaa.
Jotkut unohtuu.
Jotkut unohtuu.
Haluaa keskittyä oleelliseen.
Ei niin että elämä muuttuisi
yhdeksi sulavaksi
lipumiseksi elämän tilanteista tilanteisiin,
provosoitumatta, tuskastumatta,
hikeentymättä.
Mutta kuitenkin niin,
että kaksi kertaa miettii,
mikä täällä on merkityksellistä
Ja
mihin energiansa suuntaa.
hikeentymättä.
Mutta kuitenkin niin,
että kaksi kertaa miettii,
mikä täällä on merkityksellistä
Ja
mihin energiansa suuntaa.
4 kommenttia:
Jotenkin tässä kiireisessä elämässä olisi hyvä oppia ottamaan niitä pysähtymisiä ihan vapaaehtoisestikin. Tekisi varmasti hyvää aina välillä miettiä, mikä on tärkeää ja mistä voi luopua...
Terkuin eräs stressaantunut:)
Juuri näin. Elämä on arvaamatonta ja tuo välillä hyvää, välillä vähemmän hyvää. Merkitykselliset asiat antavat raamit, tarpeettomat jäävät. Kaikkea hyvää t. Kukka
Nonna, jos stressaat, niin sitten stressaat tiedostaen sen ja joko sen hyväksyt, tai sitten et ja toimit niin, että et saata itseäsi enää siihen stressi-tilanteeseen. Helppo sanoa, mutta toisaalta vain sinä olet se, joka loppu kädessä siihen tilanteeseen vaikuttaa.
Kukka, minulla on taipumus tehdä joka suunnalla ja paljon. Nyt kuitenkin mietin ja päätän mihin lähden mukaan. Jos lähden, otan vastuun siitä.
Lähetä kommentti