lauantai 9. joulukuuta 2017

9.


Tällä viikolla kävin seitsemän kuukauden tauon jälkeen jumpassa. Oli kuin kotiin olisi palannut.

Kehon muisti on aika uskomaton.
Kun astuin jumppasalille tunsin siinä jo pelkästään kävellessä koko kehoni ääriviivat. Tunsin selvän eron miltä kehossa tuntui nyt ja miltä tuntui yli puoli vuotta sitten.

Kroppa tuntui kevyeltä. Hengittäminenkin tuntui erilaiselta kuin silloin.

Olin ties miten kauan kantanut kohdussani isoa jytikkää. Halkaisijalta noin 18 cm kokoista kasvainta.



Elokuussa vuosi sitten ihmettelin kun jumpassa vatsalla maatessa alavatsassa tuntui painetta ja siltä kuin siellä olisi pallo.

Kannoin tuota mönttiä ja koko asiaa mielessäni ja mukanani kolmisen kuukautta kunnes menin lääkärille.

Siitä alkoi sellainen rumba, jossa joka käänteessä tapahtui asioita, jotka olisi pitänyt osata itse tunnistaa, kohdata ja reagoida toisin. Avata suunsa, kysyä.



Monen ikävän yllätyksen jälkeen, heinäkuun lopulla se leikattiin pois. Koko kohtu, kasvain mukanaan.

Iso leikkaus. Iso muutos. Helpotus. Elämä jatkuu.



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paljon olet kokenut. 18-senttinen "vieras" on onneksi nyt poissa. Kaikkea hyvää eteenpäin t. Kukka

kamomilla kirjoitti...

Kiitos, Kukka. Kaikkea itse kunkin elämään mahtuu, sattuu ja tapahtuu.
<3