Voikukkapellossa
Nurmella ja kukkamalla
tuntevat arvonsa ne täällä.
Eivät lähde
itkemällä
eikä kitkemällä.
Rikkaruohoja,
lehmänruokaa huokaan.
Ruohonleikkurinkin alla pelastuvat
niiamalla.
Kultaista peltoa
katselen,
pian hahtuvat lentävät
arvelen,
miksi turhaan elettäkään teen.
Jospa kukista kiedon seppeleen.
Parasta kun aurinkotuoliini kömmin,
voikukkateetä
mukistani hörpin.
(Maija Varonen)
Muumipeikon Juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin
luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä
nyt mä nään.
(Tove Jansson)
Kesäruno
Jos kesällä katsoisit
taivasta
koko aurinkoisen päivän,
niin erottaisit hahmoja pilvistä,
ehkä sateenkaaren
häivän.
Kun sitten saapuisi ilta,
piirtyisi veteen
kuunsilta.
Ja kun viimein
nukkumaan lähdet,
näet unissasi
taivaan
tähdet.






















