Heippatirallaa
ja tervehdys iltaanne!
Ei tule täältä nyt
sisustuskuvahaastepostausta
vaan ihmetystä elämästä.
Tämä on merkillinen ikä, tämä,
jota paraikaa käyn läpi.
Eli reilusti kolmekymmentä on mittarissa,
muttei silti vielä neljääkymppiä.
Vaikkakin sen lähestymisen jo
hyvinkin aistin.
Olen täällä blogistaniassa sekä muualla
huomannut muidenkin ihmisten kohdalla,
että juurikin näillä nurkilla
elämässä on ennen
neljänkympin "kriisiä ja rytinää"
erikoinen taitekohta.
Erikoinen siten, että
samanaikaisesti tunteina ovat
syvä ilo ja haikeus yhtäikaa,
käsikädessä.
Elämänkaari-seminaari,
jossa kävin talvella
antoi monta sellaista vastausta
kysymyksiin
itsestäni ja elämästäni,
joita en oikeastaan tajunnut mielessäni
kantavanikaan tai kaipaavani,
mutta jotka kuitenkin olivat
olleet mieleni sopukoissa
pitkään hautumassa.
Ja tähän ikävaiheeseenkin
löytyi seminaarissa selityksensä.
Ensi viikonloppuna istun taas siellä.
Seminaarin jatko-osiossa.
Ihanaa.
Olen nyt aivan hulluna
elämänkaari-teemasta.
Sain jopa ujutettua sen
osaksi opintojeni
meneillä olevaan tutkielmaan.
Jos kehtaisin,
vauhkoisin siitä täällä laajemminkin. ;)
Kevät
Se pulppuaa purona puitten alla
Se livertää leivona taivahalla
Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen
Se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen
Se laineena laulaa
Se käkenä kukkuu
Se itkee ja nauraa
valvoo ja nukkuu
Se utuisen unelman onnesta antaa
Se lempeä lupaa
Se kaihoa kantaa
(Annikki Kujala)
Lempeää lauantai-iltaa! <3
