Helmikuu
Puiden oksilla
kimmeltävät helmet.
Ruusut
ovat syvällä hangen sylissä.
Ne valmistavat tulevaa kesää.
Hiljaisuus
ei ole pysähtyneisyyttä.
Hiljaa on kannettava
tulevasta tieto.
Niin kypsyy voimakas elämä
ja
pidätetty ilo
luo
runsaan kukinnan.
(Riitta Moder)
Ehdinpä sittenkin
tänne blogiini vielä helmikuussakin.
Postaus kerran kuussa!?!
Jos nyt edes kerran viikkoon.
Vuoden alusta alkaen
olen elellyt blogini kanssa
kuin talviunta.
*
Kun elämään on tullut
paljon liikettä työelämän kautta,
ei vauhtia kaipaa
edes tällainen
tuhannen-rautaa-tulessa-tyyppi.
Nyt äitini kakoo, jos lukee tätä.
Tuhat rautaa edelleen tulessa.
Myönnän.
Mutta jostain minäkin olen oppinut (opetellut) luopumaan.
Tämän vuoden teema olkoon
*
sisäänpäin kääntyminen
hiljentyminen
rauhoittaminen
rauhoittuminen
pieniä omia hetkiä ilman mitään
*
Näillä sanoilla tarkoitan
hiljentymistä sellaisella tavalla,
että jonkinlaisen oman
"meditatiivisen" hetken
on löydyttävä jokaisesta päivästä.
Ja nimenomaan tietoinen sellainen.
Keskittynyt.
Yksi hetki.
Oma tila.
Oma aika.
Minä.
Mitä kuuluu.
Miltä minusta tuntuu.
Mitä jaksan.
Mihin venyn.
Mihin jätän venymättä.
Mitkä ovat rajani.
Miten paljon otan kantaakseni.
Mitä jätän toiseen hetkeen.
Paljon kysymyksiä.
Tarkoituksena kuitenkin ladata itseään.
Keskittyä.
Pudottaa turhat taakat.
Henkäistä.
Ja jatkaa eteenpäin.
Uusin voimin.
Uusin ajatuksin.
Näillä mietteillä.
<3
