tiistai 17. heinäkuuta 2012

Jokin sinusta


Jännä juttu muuten
miten saman perheen sisällä
sisaruksilla saattaa
olla hyvinkin erilaisia muistoja
lapsuudestaan ja siitä
millaisia vanhemmat olivat.

Luin
Heidi Köngäksen kirjan

Jokin sinusta.

Se kertoo tarinan
siitä miten parikymppinen
nainen antaa
lapsettomalle isosiskolleen
muutaman kuukauden ikäisen tyttövauvansa,
ainokaisensa,
jota ei kykene hoitamaan.


Tämä vauva,
aikuisena,
lähtee tapaamaan
biologisen äitinsä elämänkumppania.
Biologinen äiti oli juuri kuollut
77-vuoden iässä.




Mies sanoi: "Tunsin sääliä.
Hän ei tullut toimeen kenenkään kanssa.
Pelkäsi kaikkia,
kärsi lopulta paniikkihäiriöstä.

Ja sitten Pedro sanoi jotain,
mikä yllätti Margan.

Luulen, että kaikki johtui siitä,
että hänet kasvatettiin huonosti. 



Marga loukkaantui salamana
Hilja-mummun puolesta
ja toisteli, että mummu oli ollut
hyvin lempeä ja rakastava nainen
kaikkia lapsiaan kohtaan.

Mutta sehän oli vain hänen totuutensa.
Hän tiesi,
että jokainen lapsi voi saada
samassakin perheessä
 aivan erilaiset vanhemmat,
riippuen siitä
 mihin kohtaan vanhempiensa elämää
sattuu syntymään.

--------

Niin,
elämä ei ole tietenkään niin
yksiselitteistä.
Kasvatus ja vanhemmat
 antavat oman siivunsa
ihmisen elontaipaleelle,
se on selvä, 
mutta
lopulta kyse on yksilöstä.
Joku selviää terveeksi aikuiseksi
hyvinkin
traumaattisessa ympäristössä,
kun toinen
ehkä "vaativamman" ,
ehkä hiljaisemman tai sulkeutuneemman
luonteensa takia
vaatisi enemmän
aikaa, huomiota, kannustusta
tai mitä vaan
mitä ehkä "kunnolliset"
vanhemmat
 eivät vain
ole syystä tai toisesta
osanneet huomioida ja antaa.

Elämä on.

2 kommenttia:

Päivi Lemström kirjoitti...

Hei, mukava saada lukuvinkkejä, tuo ''Jokin sinusta'' kuulosti kauniilta, mutta samalla surulliselta...sulla on täällä IHANIA Italian kuvia!!

kamomilla kirjoitti...

Kiitos Päivi!
En ymmärrä miten satuinkin valitsemaan tälle kesälle aika surumielisä kirjoja. No nyt ne on luettu ja ehkä siirryn nyt toisenlaisten tunnelmien pariin. ;)