torstai 22. elokuuta 2013

Inspiroituminen


 
Inspiroiduin tänään
 erään bloggarin postauksen
sanasta
kiitollisuus.
 
Mitä se oikeastaan on?
Olla kiitollinen.
Kun on kiitollinen.
Kun ei ole kiitollinen.
Miksi ei ole.
Tai miksi on.
 
Voiko kiitollisuutta oppia.
Oppia olemaan kiitollinen.
 
Onko omassa elämässä olemassa
 sittenkin enemmän syytä
kiitollisuuteen
kuin äkkiseltään ajattelisi.
 
Luulisin,
että on.
 
Olla kiitollinen siitä,
mitä jo on.
Huolimatta siitä mitä itsellä ei ole.
 
Oleellista on juuri se
mitä minulla on juuri nyt
ja juuri siitä olla kiitollinen.
Kun minulla ei ole muuta kuin
juuri tämä hetki.
 
Pitämällä niin sanottua
kiitollisuus-päiväkirjaa esimerkiksi
iltaisin päivän päätteeksi
sanotaan
myönteisyyden lisääntyvän elämään.
Oman elämän arki ja asiat
saavat oikeat mittasuhteet
kun niitä tarkastelee
säännöllisesti.
 
Asettaen konkreettisesti
oman elämänsä arjen
paperille
silmiensä eteen
voi saada perspektiiviä
itseensä
ja elämäänsä.
 
 Vaikka kuinka pohtisi usein
omaa elämäänsä
ja
olisi kiitollinen,
niin tuskin
tuollaisen kiitollisuus-listan
tekeminen
koskaan olisi haitaksi.
 
Kiitollisuus ei taida kuitenkaan olla
ihan helppo laji.
Toinen saattaa nähdä monia syitä
toisen olla kiitollinen,
mutta tuo toinen ei ehkä näe niitä.
Ei näe metsää puilta.

Vanhat kaunat,
joita kantaa mukanaan repussaan,
oli niihin syytä tai ei,
eivät ainakaan lisää
myönteisyyden ilmapiiriä elämään.
 
Kiitollisuuden tunnettahan
voisi opetella herättelemään
itsessään.
Kuulostella
missä kohdassa päivää voin sanoa
kiitos.
Mille asialle tai kenelle.
Jos en ääneen
 niin vaikka sitten omassa mielessä.
 
Ja yksi aika tärkeä asia!!!
Milloin voin sanoa
 
i t s e l l e n i
 
*kiitos*
 
Todennäköisesti useammin kuin teemme.
 
 
Itseasiassa kiitollisuuden tunne
on
ihan oikeasti
ihmisen terveydelle
erittäin
myönteinen asia.
 
Onhan elimistölle ja mielelle
eri olla
kiitollinen
kuin
esimerkiksi katkera.
 
Kiitos vaan JOnna
tästä inspiroitumisesta! ;)
 
<3


8 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Mulla on joskus tapana iltaisin tehdä jotain venyttelyn, rauhoittumisen ja meditoinnin/rukouksen välimuotoa. Samassa yhteydessä usein kiitän kaikesta mitä mieleen nyt sattuu tulemaan - kuten vesipisaroista, lasten tahmatassuista ja muusta mieltä ilahduttavasta. Kyllä se lisää tyytyväisyyttä elämään, kun muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä mitä on ♥

Valoisaa päivää!

JOnna kirjoitti...

Ihana, mulla on siis syy olla kiitollinen siitä, että jokin mun kirjoitus tuottaa sulle inspiroitumista!

Kiitollisuus tulee ehkä helpoiten pintaan silloin, kun kaikki on jotenkin hyvin. Sitä ymmärtää olla kiitollinen asioista, joita on saanut. Se on jännä, sillä voisi luulla toisin, että osaa olla kiitollinen kun jotain menettää. Mutta silloin tunne on enemmän viha, pelko. Silloin ajattelee, että olisinpa ollut kiitollinen tästäkin silloin kun se minulla oli.

Suomessa ei olekaan kiitospäivää, eikös Jenkeissä ole. Vois lanseerata meillekin!

Anonyymi kirjoitti...

Osuit naulan kantaan, Kamomilla. Oma oivallukseni oli aikanaan lakata haluamasta kaikenlaista lisää ja olla kiitollinen siitä, mitä minulla jo on. Se toimii. Jokaisessa päivässä on lukemattomia aiheita kiitollisuuteen, jos on suht'koht' terve ja saa elää vieläpä rakastamiensa ihmisten ympäröimänä. Kiitollisuus viriää elämän arjesta, olkoon se sitten lapsen tuoma ilahduttava koenumero, ystävän yhteydenotto, kävelyllä löydetty kaunis kivi jne. Kiitos sinulle, että kirjoitit tästä aiheesta! Kukka

Nonna kirjoitti...

Kukka kirjoittaa tuossa juuri naulan kantaan minunkin ajatukseni! Yes!

Luepa mun postaus, ihan samoissa fiiliksissä!

Mukavaa viikonloppua!

kamomilla kirjoitti...

Kiitos kaikille yhteisesti kommenteista!:)
Ja ihanaa aurinkoista viikon alkua!

Anonyymi kirjoitti...

Voi kunpa aina osaisin olla kiitollinen elämän pienistäkin asioista, siinä minulle opeteltavaa!!!

Terkkuja!!!

Hanna(-Maija)

Elisa kirjoitti...

Mä oon tehnyt vaikeita aikoina iltaisin kiitollisuuspäiväkirjaa, ja mun mielestä se oikeasti auttaa!

Ollaanhan me kaikki hurjan hyväosaisia ihan jo siksi, että asutaan Suomessa (eikä esim Afrikassa)!

Valoa ja iloa!

kamomilla kirjoitti...

Hanna(-Maija),opeteltavaahan riittää loputtomasti, mutta toisaalta jostain on lähdettävä liikkeellee ja jossakin on oltava raja joka itselle riittää. Tosin ainahan on oltava pyrkimyksiä ja ihanteita, vaikkakin vaan tietynlaisina kiinnekohtina, haaveinakin.

Elisa, itse en ole tehnyt päiväkirjaa, ajatuksissa vain. Oikeasti pitäisi kyllä kokeilla sitä kirjoittamista....tai sitähän tulee tehtyä näin blogaten, mutta joku pieni kiitollisuus-kirja yöpöydän laatikossa olis kiva. Siihen voisi aina palata myöhemmin ja nähdä mitä milloinkin on ollut ajatuksissa..

Valoa ja iloa sinullekin!:)