Ettei sinua koskettaisi
murhe
eikä toisten ihmisten
kohtalo,
sitä en sinulle toivo.
Niin ajattelemattomasti ei saa toivoa.
Ei, minä toivon,
että jokin yhä uudestaan
koskettaisi sinua,
jokin jota en pysty kuvailemaan.
Sen nimi on "armo".
Armo on vanha sana,
mutta sille joka on saanut sitä kokea
se on kuin aamunsarastus.
Sitä ei voi tahtoa
eikä pakottaa,
mutta kun se koskettaa sinua,
silloin tiedät: se on hyvä.
(Jörg Zink: Mitä sinulle toivoisin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti