Täällä ollaan.

 

 

Arjessa parasta

yli lentävä kurkiaura,

tasainen hurina nurmikolla.

Kaksikymmentä

kukkivaa omenapuuta

ja

hiuksissa

 hohtavat aurinkoraidat.

 

(Susanna)

Ihanan seesteistä.
Tuossa tunnelmassa elin koko heinäkuun.
Reilu kaksi viikkoa sitten
aloitin
kokopäivätyön.
Ensimmäistä kertaa
lasten syntymän jälkeen.

Aamulla seitsemän aikaan
pyörän päälle
ja
menoksi.
Päivä töissä hujahtaa vauhdilla
ja
pian ajelen jo kotiin päin.
Kotona kolme koululaista.
Nälkä. Jano. Syli.
Syli. Jano. Nälkä.
Siinä ne tärkeimmät.
Ja taas mennään.
Tuo heinäkuun tunnelma matkassa.

Onneksi äiti ja sisko
ovat mukana menossa.
Hakevat ekaluokkaista koulusta.
Ja ovat iltapäivällä
meillä kotona
isoja koululaisia vastassa.

Tänään
kotiin tultuani
tartuin imuriin ainakin
kahden viikon tauon jälkeen.
Sitä villapalleroiden määrää!

Ihan eri energialla sain
ahkeroitua
kun
tiesin,
että huomenna aamulla
saan ottaa iisisti.

Seminaari-viikonloppu
kyllä edessä,
mutta
sehän on vaan ihanaa!
Lupasin lapsille
korvapuustien leipomiset
sunnuntai-illan ratoksi.

Olen ajatellut
teitäkin
paljon.
Välillä blogista ottaa
enemmän etäisyyttä
ja
hengähtelee
hitaasti kauemmaksi.
Ihan vahingossakin.
Kun elämä vie
ja
blogi
tuntuu pian
kaukaiselta ajatukselta.
Sitten taas haparoiden
ottaa
jostain tekstin ja sanan laidasta
kiinni
ja
hups
täällä sitä ollaan taas.

Terkkuja sinulle
lukijani.<3



Citymama.

 

Citymama nautti täysin siemauksin

neljän päivän omasta lomastaan.

 

Kävin jumpissa,

tein siskon kanssa pitkiä kävelylenkkejä 

illan "viilentyessä"

Espoon rantoja ihaillen.

Pyöräilin endorfiinihuumassa

Selloon ja takas.

30km ja nautin. Polven kramppauksesta huolimatta.

Venyttelin, vanuttelin,

käytiin kolmesti leffassa,

syötiin ulkona.

Siivottiinkin. Kun äitini soitti ja sanoi,

että milloinkas sitten jos ei nyt.

Ja niin pestiin ikkunoita.

Kolmenkymmenen asteen helteessä.

Yksi kokonainen päivä.

 

Ja stadikalle uimaan.

 

Hehkutan.

Niin nautin.

 

 

 Vaa`alle en nouse. Vielä.

Arki alkaa maanantaina.

Töihin ja ruokavalio ruotuun.

 

 

 

Hyrisen täällä vielä muutaman päivän

heinäkuiset hetket mielessäni.

 

Sitten katse kohti syksyä.

 

Citymama kiittää kesästä.

Ahaa-elämyksistä,

jotka ovat aina tervetulleita.

Luottamisesta.

Ja siitä,

että elämä kantaa.

 

<3

 

Yks tipurouva.

 

 

Kesä

 

Sydän linkoaa

hattaraa taivaalle,

avaa purppuraoven

puutarhan sineen.

Törröttävien yrttien

ympärille pörriäiset.

 

(tuntematon)



 

Tänään

hidas aamu,

lehtien selailua ja kiertoon,

ruoan laittoa

ja

uimaretki.

 

Kahden

viimeisen lomaviikon suunnittelua.

Ja step aerobic,

jossa meinasi taju lähteä.

Ehkä kroppa yrittää siten kertoa,

että senkin pitää saada

edes hetken

 levähtää.

 

 

En tiedä

onko jossakin oikeasti olemassa

 

joku Ellu,

 

jonka kana elelee miten lystää.

 

Tiedä häntä,

mutta niin aion elää ensi viikon

keskiviikosta seuraavat neljä päivää.

 

Mies ja lapset

lomailevat nimittäin silloin mökillä.

 

Soronoo.

Palaan asiaan kun olen

ensin listannut kaiken sen,

jonka haaveilen tekeväni oman lomani aikana.

 

 

Puss&Kram<3

Yksi hetki.

Havahduin juuri äsken siihen,

että olen saavuttanut

rennon lomatunnelman.

Italian reissulta palatessamme

viikko sitten

sain sätkyn ajatuksesta

mitä kaikkea minun pitäisikään

ehtiä ennen loman loppumista.

 

Käväisimme

 muutamaksi päiväksi Tallinnan seuduille

ja

nyt

kotiuduttuamme

huomaankin olevani ihan rennon letkeänä.



Ajatus elokuun alussa alkavasta

uudesta

kokopäiväisestä työrupeamasta

ei hetkauta yhtään.

Päinvastoin ihan odotan sitä.

 

Ehkäpä tästä voin päätellä

loman tehneen tehtävänsä.

 

 

Ihan pikkuisen muutenkin

syksyiset kuviot

ovat hiipineet mieleeni.

 

*lisää töitä*

* lisää opiskelua*

* lisää tanssia*

 

Intona noista kaikista,

mutta niistä lisää myöhemmin.

 

Nythän on kesä kauneimmillaan.

Nautitaan siitä.

 

Aamukastepisaroissa

tuhat kimallusta.

 

Perhosniityllä ruiskaunokkien

hymyily.

 

Kaiken yllä

hiljaisuuden kylpy.

 

(tuntematon)

 

 

 

 

 

Kotona!

Tämä Italian reissumme

oli nyt sitten viimeinen sellaisenaan.

Kuusi kesää perättäin

asuen samassa pikku kylässä

samassa pikku talossa

kierrellen Italian maaseutua

ihaillen sen maisemia ja kauniita kyliä,

joissa aika on pysähtynyt.

 

Nyt eläkeikäinen emäntämme,

 Donatella,

on myynyt soman "kesäkotimme".

 

Pieni nyyh ja huokaus.

Ja katse eteenpäin.

 

Miten me muuten olisimme koskaan

osanneet lopettaa siellä käymisen.;)

 

 

 

Kun on kuutena kesänä

palannut samoihin maisemiin,

istunut saman altaan äärellä

katsoen kuinka lapset ovat kasvaneet,

voi vain ihmetellä elämää.

Ja itseään.

Ensimmäisellä kerralla

kuopus oli yksivuotias

ja nyt hän aloittaa syksyllä koulun.

 

Ja minä.

Voi elämä

mitä näiden kuuden vuoden aikana

onkaan tapahtunut.

 

En olisi minä itse

ilman juuri näitä kuutta vuotta.

Ihmisiä sen aikana

 ja

tapahtumia sen varrella.

 

 

Mutta kyllä oli ihana tulla viime yönä kotiin!

Nukuin yön kuin tukki.

Mikähän minuun on mennyt,

kun en enää osaa nukkua reissussa!?!

 



Tähän lopuksi Roope Lipastin kirjasta Rajanaapuri.

 

Muistelin taloja,

joissa olin elämäni aikana asunut.

Monia ulko-ovia, erilaisia lukkoja, ikkunankarmeja,

värejä,lattioita.

 

Jokaisessa oli ollut hyviä puolia ja huonoja,

jonkun ovi talvella liian tiukka,

jossain veti ikkunan vierestä,

yhdessä oli kuuma ja toisessa kylmä.

 

Erilaisia ihmisiä,

itsekin aina joku muu,

vähän toinen kuin edellisessä paikassa,

edellisessä ajassa.

 

Ja aina kuitenkin varmuus,

että tämä on se minun kotini

ja täällä,

juuri täällä tapahtuu kaikki merkittävä,

mitä elämällä on annettavana,

ja kenties se niin onkin.

 

Mukavaa sunnuntaita juuri sinulle! <3



Tervehdys!

 

* Mä tahdon veivaa, veivaa.

Mä tahdon veivaa, veivaa...*

 

Veivaan täällä nyt arkea sellaista kyytiä,

että en ihan oikeasti ole ehtinyt

koneen äärelle.

Lasten kuskaamista päiväleireille

 ja

 kesäharkkoihin,

kesävaatteiden ostoa lapsille,

kavereiden kestittämistä, yökyläilyjä

ja synttäreitä ja juhlia jne.

 

 

Ja nyt kun kyyditsemisrumba alkaa

laantua,

menin ja ostin ystäväni innoittamana

0,75 kg painavan hulavanteen,

jota veivaan nyt täyttä tohinaa

minkä kerkeän.

 

On muuten hauska vekotin.

Suosittelen!

 

 

Heinäkuun lomailen ja otan iisisti.

 

Ainakin:

 

Lekottelen Italian lämmössä,

pyöräilen

ja istahdan toivoakseni useasti

kirjan kanssa

terassimme uuteen korikeinuun.

 

 

Teitä lukijoita on muuten ollut jo ikävä. <3

 

Aion tulla tännekin nyt useammin...;)

 

 

Ihania kesäkuun päiviä

ja tunnelmallisia iltoja

teille kaikille!

 

Anna tulla elämä,

anna tulla vaan.

Höyhenenkevyesti tai lujaa,

olen valmiimpi

kuin koskaan.

 

Tiedän mitä on jo takana,

olen katsonut vasten

 omia kasvoja.

Mitä edessä,

en edes arvaa.

Sen otan vastaan,

sydän avoinna.

Usko vaan.

 

(Kamomilla)

 

<3



Fengshuit vai mikä!?!

 

 

Meidän yksi ja ainoa

 

omenapuumme kukkii.

 

Ensimmäistä kertaa ikinä.

Ja ikää sillä on liki kymmenen vuotta.

 

 

Se on ollut kummallinen juttu.

Ei ole koskaan kukkinut.

vaikka olemme sitä mielestämme hyvin hoitaneet.

 

Kunnes nyt.

 

Mieleeni ei ole voinut olla nousematta

 

tarina

 

tontillamme aikaisemmin olleesta talosta

ja

siinä asuneesta perheestä.

Perheen yksi lapsista

(tapahtumahetkellä käsittääkseni lähemmäs aikuinen)

kuoli aikanaan venäläistä rulettia pelatessaan.

.

Siis siinä talossa,

joka ennen meidän taloa tässä kökötti.

 

Jotkut huonot energiat

tuo tapahtuma varmasti jätti paikalle leijumaan,

sillä niin kummallisia

on naapurustossa tapahtunut.

 

Niistä vain pikkaisen ja

sen verran,

että itse allekirjoittanutkin

meinasi päästä hengestään neljä kuukautta

sen jälkeen kun olimme muuttaneet.

Tonttinaapuristakin oli mennä samoihin aikoihin

yksi perheenjäsen,

mutta

onneksi lopulta kävi kuitenkin hyvin.

 

 

Lapseni kaverin äiti,

fengshui-konsultti,

kävi ensimmäistä kertaa meillä

joitain vuosia sitten.

 

Keskustelu kääntyi viavattomasti

ja

luonnollisesti

pian

tonttiimme

ja sen energioihin.

 

Palaset loksahtivat paikoilleen

ja

sain joihinkin mielessäni olleisiin asioihin

selkeämmän ajatuksen ja näkemyksen.

 

Tonttimme ja talomme

läpäisee,

toivottavasti voin nyt sanoa läpäisi,

yhdestä kohdasta

"huono" voimakenttä tai energiarata

tai miksi sitä nyt kutsuisi.

 

Siitä kohdasta mistä se lähtee

on juuri tuo

 

omenapuumme.

 

Pensasaita sen kohdalla on myös aina ollut

todella kuiva ja huonokuntoinen

vaikka muu osa pensasaidasta on kukoistanut.

 

Sisällä talossa se näkyy niin,

että

huone,

jonka poikki tuo kenttä ensin kulkee

on lattia haljennut pitkälti.

Onneksi se kohta on sattumalta

piilossa maton alla.

 

Seuraavan huoneen kohdalla,

jossa  kenttä kulkee,

on myös tapahtunut rytinää.

Huonekalut sillä kohtaa menevät rikki

ja

siihen kohtaan kertyy aina kasoja

ja

röykkiöitä.

 

Oli miten oli,

mutta sen jälkeen kun tuo konsultti

teki meidän taloon ja tontille

fengshuijauksen

niin jo on muun muassa tuo puu

lähtenyt kukkimaan.

 

Arvatkaapa,

olisiko mielenkiintoista tietää

mahtoikohan tuo ikävä ruletti-tapahtuma

tapahtua

juuri tuon omenapuun lähistöllä.

Talo ainakin oli osittain sillä kohtaa.

 

 

Tällainen spooky-postaus tänään.

Tämä oli muuten koko tarinasta

vain pikkuinen

 murto-osa....;)