Tämän viikon sanani on ennakointi.
Kun kohta kouluarki pyörähtää käyntiin, niin tiedän, että päivät hujahtavat iltaan sellaisella rytinällä, että jalkoihin jää, jollei tartu jostain kulmasta kiinni ja tiukasti.
Arjen ratas nimittäin kulkee lujaa.
Itseään on muistuttamalla muistettava pysähtyä.
Muuten on olo äkkiä kuin ikiliikkujalla.
Ennakointia tarvitaan ainakin tässä huushollissa erityisesti silloin jos äiti meinaa harrastaa itsekin jotain. Ja äitihän meinaa. ;) Kun on vauhtiin kerran päässyt.
Nyt virittäydyn ennakoimis-moodiin varaamalla kirppispödän syksyksi!
Hellurei ja hellät tunteet! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti