Jokin sinusta

Jännä juttu muuten

miten saman perheen sisällä

sisaruksilla saattaa

olla hyvinkin erilaisia muistoja

lapsuudestaan ja siitä

millaisia vanhemmat olivat.

Luin

Heidi Köngäksen kirjan

Jokin sinusta.

Se kertoo tarinan

siitä miten parikymppinen

nainen antaa

lapsettomalle isosiskolleen

muutaman kuukauden ikäisen tyttövauvansa,

ainokaisensa,

jota ei kykene hoitamaan.

Tämä vauva,

aikuisena,

lähtee tapaamaan

biologisen äitinsä elämänkumppania.

Biologinen äiti oli juuri kuollut

77-vuoden iässä.

Mies sanoi: "Tunsin sääliä.

Hän ei tullut toimeen kenenkään kanssa.

Pelkäsi kaikkia,

kärsi lopulta paniikkihäiriöstä.

Ja sitten Pedro sanoi jotain,

mikä yllätti Margan.

Luulen, että kaikki johtui siitä,

että hänet kasvatettiin huonosti. 

Marga loukkaantui salamana

Hilja-mummun puolesta

ja toisteli, että mummu oli ollut

hyvin lempeä ja rakastava nainen

kaikkia lapsiaan kohtaan.

Mutta sehän oli vain hänen totuutensa.

Hän tiesi,

että jokainen lapsi voi saada

samassakin perheessä

 aivan erilaiset vanhemmat,

riippuen siitä

 mihin kohtaan vanhempiensa elämää

sattuu syntymään.

--------

Niin,

elämä ei ole tietenkään niin

yksiselitteistä.

Kasvatus ja vanhemmat

 antavat oman siivunsa

ihmisen elontaipaleelle,

se on selvä, 

mutta

lopulta kyse on yksilöstä.

Joku selviää terveeksi aikuiseksi

hyvinkin

traumaattisessa ympäristössä,

kun toinen

ehkä "vaativamman" ,

ehkä hiljaisemman tai sulkeutuneemman

luonteensa takia

vaatisi enemmän

aikaa, huomiota, kannustusta

tai mitä vaan

mitä ehkä "kunnolliset"

vanhemmat

 eivät vain

ole syystä tai toisesta

osanneet huomioida ja antaa.

Elämä on.