Katse napaan!

No mitäs sitten

kun on

tuumattu koteja

fengshuin silmin ja

pohdittu sitä

 millaisessa

tunnelmassa

 pääsääntöisesti elää.

Looginen siirto on

siirtää katsetta vieläkin

lähemmäs.

Eli omaan itseen.

Ilman sen

syvemmälle menemättä,

ilman raskasta,

helposti

negatiivisen sävyn

leimaamaa osoittelua

 tai alleviivaamista. 

Vaan katsomista itseen

vähän kuin kauempaa,

objektiivisesti ja niin rehellisesti

kuin mahdollista.

Minkälaisen mielikuvan minä

annan ympäristölle

itsestäni?

Vastaako se mielikuva

todella sitä mitä

oikeasti olen.

Haluanko olla sellainen?

Minkälaisista ajatuksista

itseni yllätän?

Saanko itseni  kiinni

sellaisista ajatuksista kuin,

että

*kyllä minä, mutta ne muut..*

Olenko mieleni syövereissä

ensimmäiseksi

arvostelemassa

kuin ymmärtämässä?

Minkä verran arvostelu

ylipäänsä

saa jalan sijaa elämässäni?

Voisinko joskus niellä ylpeyteni

ja ns. antaa periksi,

enkä yllytä kinaan

vain saadakseni viimeisen sanan?

Voisinko harkita

läheiselle

positiivisen palautteen antamista?

Jostain sellaisesta asiasta,

joka saattaa tuntua arkiselta

ja "turhalta".

Eikö itsestäkin

olisi kiva kuulla kumppanin

yllättäen sanovan:

*Oli muuten tosi kiva eilen

kun sanoit/ teit....yms



Ja hei,

kiva kun käytte täällä

blogissani

kurkkimassa!

Te ihan kaikki.

Kommentinkin saa jättää

jos siltä tuntuu.

En varmasti pure! ;)





Armoa ihminen,armoa!

Sapettaa.

Ensin se,
että 

sain kauheat sätkyt kun

 vaaka näytti

muutaman kilon nousua

kahdessa viikossa

ja sitten se,

että miksi ihmeessä

otan siitä kauheat pultit.

Ehdin jo iloita siitä,

että

en kerryttänyt itselleni

yhtään kesäkiloa,

kun en

 ylimääräistä tarvitse

entisten lisäksi.

Ja kiloja on

oikein

jonossa

odottamassa

pudotusta.

 

Ja sitten toisaalta se,

että miksi annan itselleni

luvan kiusata

itse itseäni

kauhealla morkkisololla.

Tässä ei nyt juuri
tällä hetkellä auta
tämän pulman heppoisuuden
 ja
tärkeämpienkin asioiden
tuumailu.

Parempi varmaan,

etten sano nyt muuta.

Että tällaista asiaa.

Ciao.

 

Illalle runoa

Kesäyö

Kentillä kasteisilla

hämärä käy yli maan.

Valkea niittyvilla

vielä on valveillaan.

Katsoen kummissansa kuinka

 rukoukseen

kaikki kukkien kansa

kumartuu hiljaiseen.

Kuusen latvasta ääni

pienoisen huilun soi.

Minäkin kumarran pääni,

minunkin sisällä soi.

(tuntematon)

Iloa iltaanne! :)

Päivän runo

Sunnuntaiaamuna

käveli rakkaus

minua eteisessä vastaan.

Sillä oli pylly paljaana.

Se tahtoi syliini.

Painoi posken

omaani vasten ja sanoi

"äiti".

(Oili Kangasniemi)

<3

Etsivä löytää

Etsijälle

Se on yllä kattojen

ehkä takana taivaan tähtien, kuun.
Sinne ei yllä kultaiset tikkaat,
ei korkeinkaan latva puun.
Se on peitossa pilvien,
silti edessä
avointen silmien.

(Heli Pukki)

 

 

Terveisiä

viikonloppuunne! :)

Miten meillä sitten konkreettisesti "fengshuillaan"?

No ainakin näin alkuun siten,

että

fengshuit ovat mielessä

kaiken aikaa. ;)

Ja raivausoperaatio

on käynnistetty.

On muuten suositeltavaa,

että alkaessaan laittaa kotiaan

fengshuin oppien mukaan

ei pidä kiirehtiä liian vauhdilla.

Jos kodin raivaa

ja järjestelee liian nopeasti,

voivat vauhdikkaat muutokset

 tuoda mukanaan jopa

fyysisiä oireita.

Näin olen muuten ihan oikeasti kuullut

joillekin käyneen.

Tässä yläkuvassa on meidän

eteinen nyt

ja

alhaalla kuvassa eteinen

ennen

fengshuin saapumista taloon.

Koukeronaulakot ruuvattiin pois

ja hain K-raudasta perusnaulakot,

jotka maalasin valkoisiksi.

Pikku talot ostin kesälomareissulta.

Eteisessä on nyt valkoisuuden lisäksi

paljon väriä.

Suunnittelin kyllä aluksi vain lisääväni

hiukkasen punaista,

mutta

väriä tulikin enemmän.

Muuten,

tämä fengshui-juttu

 on aikaisemminkin kiinnostanut minua,

eikä se ole ihan päätä pahkaa

 vasta nyt

tullut elämääni.

Mitään muutoksia en tee kotiini

vain siksi

koska fengshui sanoo jotain,

jos se ei tunnu hyvältä.

En ole koskaan ollut niin sanotusti

"mainoksen uhri"

vaan kärjistetysti sanottuna

enemmänkin se henkilö,

joka menee juuri toiseen suuntaan kuin

"valtavirta".

En kuitenkaan kapinoidakseni.

Joten siis tiedoksi

niille,

jotka eivät minua varsinaisesti

tunne,

en juokse fengshuin perässä

kello kaulassa. ;)

Fengshuin mukaan

ihmisten onkin hyvä kuunnella

kotia laittaessaan

tarkasti

omia tuntemuksiaan

tiloista, järjestelyistä ja väreistä.

Enemmän kait

kodeissa

puute on ajasta

laittaa ja huoltaa

kuin se,

ettei "osaisi".

Moni sanookin,

että on laittanut fengshuin

 suositusten mukaan 

monia asioita

jo entuudestaan kodissaan

ennen kuin on mistään

suosituksista kuullutkaan.

Tuo pyyhenaulakko

on laitettu kodinhoitohuoneeseen

alunperin

juuri yöpaidoille, pyyhkeille

ja käytetyille,

mutta puhtaille päivävaatteille.

No,

kauaa ei naulakko seinässä ollut

kun siihen alkoi kertyä

kasseja pusseja yms sälää.

Vuosia se oli siinä tilassa,

kunnes nyt heinäkuussa

sain sen tyhjäksi ja

oikeaan tarkoitukseensa

käytettäväksi.

Ja kätevä on.

Voi ihmistä.;)

Ai niin,

kun järjestelin eteistämme (ura-alue)

 kuntoon

ei kulunut aikaakaan kun

yllättäen lupauduin syksystä

kotivuosien jälkeen töihin.

Ja minun piti vain opiskella syksy.

Sattumaa vai mitä.

Tiedä häntä,

mutta näin kuitenkin kävi. ;)



Terveiset naapurista uusin tuulin!

Virossa ollaan.

Ja sadetta on pidellyt.

Eilen onneksi oli

kaunis kesäinen

aurinkopäivä,

jonka käytimme

retkeillen.

Muutama viikko vielä

 koulujen alkuun

ja nyt ensimmäisen kerran

tänä kesänä

alkoi alkava "syksy"

hiipiä mieleen.

 

Muutosten syksyä

luvassa!

Pikkuiseni aloittaa

päiväkoti-taipaleensa

ja minä

yllätys yllätys

olenkin palaamassa

hiljakseen

työelämän pariin.

Reilun

 kymmenen vuoden jälkeen.

Ja tämä tuli

 yllätyksenä itsellenikin.

Tämä nopeutunut

aikataulu.

Mutta oikeastaan

tuntuukin aika kivalle.

Toinen

yllätysmomentti on se,

että pikapikaa

etsin itselleni

ruotsinkielistä kirjallisuutta

päästäkseni

kielen makuun.

Olen siis lupautunut töihin

silloin tällöin käytettäväksi

myös ruotsinkielisellä puolelle.

Jep,

rohkeasti vaan uutta kohti! ;)

 

Tuleva syksy siis

täyttyköön chi:llä

ja

rennolla mielellä!

Sitä tarvitaan.

Edellisestä vuodesta

jotain oppineena.

Kun mies ja lapset suuntaavat

viikonloppuna viikoksi mökille

ja minä istun koulun penkillä,

aion ladata mieleni

johonkin

sellaiseen zen-tilaan,

että oksat pois.

 

Syksyyn kuuluu nimittäin

myös opintojen loppurutistus,

joka saavuttaa
valmistumis-pisteensä

joulukuussa.

Tanssikuviotkin saavat jatkoa,

joten saatan heilua

täällä sivuilla

jatkossakin

kanarianlintuna.

Näissä merkeissä siis mennään!

Fengshuita unohtamatta.

Mukavaa maanantaita

kaikille!

<3