maanantai 16. heinäkuuta 2012

Valkoinen sohva Rivieralla


Tiedätte kaikki sen ilmiön
kun esimerkiksi
haaveillessaan omasta vauvasta
tai ollessaan raskaana
nainen
näkee ihan kaikkialla naisia
 masuineen.

Minulla on nyt juuri
 sellainen
ilmiö meneillään,
paitsi,
että bongaan
lehdistä ja kirjoista
ja keskusteluista
ihmisten sanomisia
omista elämänvaiheestaan.
Siitä,
miten kussakin ikävaiheessa
on oma
elämän
tunnelmansa,
jokin asia on tyypillistä
ja
päällimmäisenä
 mielessä.


Olen ihan intona
kun löydän
yhteneväisyyksiä
ihmisten kertomisista,
ja siis jottei
tosiasia unohtuisi,
niin olen viimeiset puoli vuotta
työstänyt
omaa mennyttä elämääni
ja tämän hetkisiä
tunnelmiani.

Olen kahlannut
viime kuukaudet mm.
elämänkaaripsykologiaa.
Ai että,
kuinka se onkaan
mielenkiintoista.

Nyt taidan uskaltautua siitä
täällä blogissani
jossain vaiheessa
jotain kirjoittamaankin.

Mutta loppuviikosta palaan
taas
ainakin hetkeksi
takaisin

ystävämme

Chi:n

saloihin.
Eli Fengshuita luvassa.;)
Väreistä ainakin jotain.



Mutta nyt asiaan
siitä
valkoisesta sohvasta.


Nappasin keväällä kirjakaupasta
muutaman helpon
kesälukemisen
sen kummempia
miettimättä.

Ensimmäiseksi luin
Merja Tynkkysen

 -Valkoinen sohva Rivieralla-


Se ei ehkä
 Italian auringon alla
loman alussa
ollut
lomatunnelman
 kohottamisen kannalta 
ihan paras ratkaisu,
mutta ajatuksia ainakin herättävä.

Kirjan takakannessa kirjaa
kehutaan mm.
 humoristiseksi
ja nauruhermoja kutkuttavaksi,
omin sanoin sanoen.

Minulle tuo lukuelämys
oli kyllä jotain ihan muuta.
Kesken lukemisen ihmettelin,
että missähän
kohtaa
on se humoristinen osio.

Kirjan tunnelma oli
kauttaaltaan
aika latistunut ja
alavireinen.

Hyvä kuvaus toki
erään naisen,
vaimon,
äidin
matkasta etsiä
mielenrauhaa.



Ja sitten kun leikin
keittiöpsykologia
niin ymmärrän,
että nelikymppinen nainenhan
siinä
on kyseessä,
oman "ikäkautensa"
tyypillisine
tunnelmineen.

Älkää muuten ottako
liian vakavasti
näitä
analysointejani.
Tiedän kyllä,
että yksilöitähän tässä
kaikki ollaan
omine vaiheineen ja
omassa tahdissa kehittyen,
 mutta
toisaalta elämänkaari-
ajattelu
antaa kuitenkin paljon vastauksia
ja saattaa jopa helpottaa,
kun ymmärtää,
että  me aikuisetkin
käymme läpi erilaisia
ikäkausia omine tunnelmineen.
Ja niissä meidän ikävaiheissä,
riippumatta erilaisista
kokemuksista ja
elämäntavoista,
meillä kaikilla
on samankaltaisia ajatuksia
ja kysymyksiä
tiettyinä aikoina.


Ja siis se mielenkiintoinen osio
kirjasta
oli lopuksi pohdinta naisen
elämänvaiheesta.
Tässä siitä suoraa lainausta.

Järkevälläkin ihmisellä on sokea pisteensä.
Minä, joka olin aina ollut tunnollisista tunnollisin
 ja järkevä kuin peruna,
hätkähdin huomaamaan omani vuosien myötä.
Niin kai aina, eihän piste muuten mikään sokea olisi
ollutkaan.
Sokea piste on aikamoinen juttu.
Se tyrannisoi elämää taustalta käsin,
mutta on läsnä
jokaisessa valinnassa, mielipiteessä ja
ajatuksenpätkässä.
Sen voima on valtava:
sokean pisteen vuoksi voi ymmärtämättömyyttään
jättää puoli elämää elämättä
tai olla tarttumatta hetkeen silloin,
kun se olisi mahdollista.

Pisteitä on erikokoisia.
Oma lapsi, äiti, isä, sisar, ystävä tai lähisukulainen.
Oma puoliso, jolloin peiliään ei voi olla näkemättä,
ellei ole jo täysin sokea.

Usein sokea piste on tietty asenne.
Sokeuteen kuuluu,
että yrittää kaikin voimin pitää oman erehtymättömyytensä omana tietonaan.

Sitten on sokeuden täplittämiä,
jotka eivät usko järkipuhetta silloin kun pitäisi.

Oma lajinsa on sokeus omille tarpeilleen.
Kun on vuosia tai vuosikymmeniä uskotellut itselleen,
että kaikki on hyvin,
vaikka elämä ei tunnu omalta ja aika kuluu siihen,
että yrittää väistellä kateuden, katkeruuden
 ja loukkaantumisen tunteita,
on pakko pysähtyä.

Jokaiselle tulee joskus totuuden hetki,
jolloin on pakko katsoa sokeaa pistettään
 silmästä silmään.


Tällaista tänään!;)



4 kommenttia:

Ira kirjoitti...

Hei, aivan mahtava postaus! Ajattelemisen aihetta...

JOnna kirjoitti...

Hyvä postausaihe! Toi sokea piste on mielenkiintoinen juttu, törmäsin siihen myös tänä kesänä, kun tajusin että eräs ihminen on mun sokea piste ja se vaikuttaa mun suhtautumiseen toisiin ihmisiin, siis tiettyihin. Mä vaan yhtäkkiä tajusin sen tosi selvästi.

Lisäksi toi, että bongailee jotain mikä itselle on just nyt tärkeää. Mä törmään jatkuvasti ihmisten pohdintoihin siitä, miten lapset kasvaa ja oma aika lisääntyy (ja mitä sillä omalla ajalla tekisi). Se on munkin elämän juttu just nyt ja on lohdullista ajatella että muutkin tuntee samoin. Toisaalta mä oon tosi onnellinen siitä, että nyt mä tosiaan jaksan ja pystyn miettimään mitä voisin tehdä, mihin aikani käyttää. Hui! Uskomaton vapauden tunne :D

kamomilla kirjoitti...

Ira, kiva kuulla jos tykkäsit!:)

kamomilla kirjoitti...

JOnna,ihanaa se on se vapauden tunne. Itse koin sellaista piiitkästä aikaa koko viime vuoden opiskelujen ja tanssien "takia".

Jos olet jo huomannut tuo tietyn sokean pisteesi niin se taitaa sitten olla jo haalistumassa, se sokea pisteesi.;)