sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Mitä tänään tunnen?

Huuto ja hellyys
- kaikki jättää jälkensä
ihmissydämeen.
Olkoon hellyyden voima
huutoa väkevämpi.
 
(Anna-Mari Kaskinen)
 
 
 
Tänään olen tuntenut...
 
*helpotusta*
 
Tyttären eiliset synttärijuhlat juhlittu.
Kakut leivottu ja nurkat imuroitu.
 
 
*jännitystä*
 
ennen nousua lavalle tanssimaan.
 
 
*Iloa*
 
siitä, että tanssisooloni meni nappiin. Jee!
 
 
*haikeutta*
 
siitä, että tämä tanssikausi on päättymässä.
Sekä siitä,
 että symbioosi ihaniin tanssikavereihin katkeaa.
Ainakin hetkeksi.
 
*pientä pettymystä*
 
erään ihanan bloggaajan ilmoituksesta
mahdollisesti lopettaa bloginsa.
 
*ihmetystä*
 
sitä tunnetta kohtaan,
miten tärkeäksi toisen,
oikeastaan itselleen täysin vieraan ihmisen
blogi onkin itselle muodostunut.
Sanojen läpi toinen onkin tullut niin tutuksi.
Ja tärkeäksi.
Tämä bloggailu on syvempää
toisen bloggajan lukua kuin äkkiseltään luulisi.
Sanatonta viestintää sanoisin.
 
Ihanalle JOnnalle,
näillä sanoilla
kiitos!
 
 
Kun olit mennyt,
ei metsä ollut sama,
ei niitty, ei tie,
ei polku, jonka halki
sinä olit kulkenut.
 
(Anna-Mari Kaskinen)
 
<3
 


6 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Tunteiden sateenkaari!

JA aina niin viisaat Anna-Marin sanat.

Kiitos♥

JOnna kirjoitti...

Ihana tunteiden päivä sulla ollut! Fyysinen suorittaminen on tosi palkitsevaa, siinä huomaa oman kehityksen ja sen voi tuntea niin konkreettisesti!

Kiitos lisäksi noista sun sanoista Kamomilla. Mulla on jotenkin sellainen nolostunut olo siitä, että saan huomiota tän lopettamis/taukopäätöksen vuoksi. Tulee sellainen olo, että olen tätä hakenut ja toivonut, vaikka se ei ole tarkoitus. Lisäksi mä huomaan, että tää on itseasiassa tosi haikeaa nyt kun saan ihania kommentteja. Miten tärkeäksi tää kirjottaminen ja nimenomaan ne eri ihmiset ovat muodostuneet. Se ei ole pelkkää bloggaamista tai pelkkää kirjoittamista. Se on todellakin ihmistenvälistä vahvaa vuorovaikutusta! <3

Kiitos! Mä käyn täällä lukemassa... ja jos mä kirjoitan jatkossa suljetussa blogissa, niin tiedäthän, että sinne olet tervetullut! Mutta katsotaan. Mä tarvitsen etäisyyttä vähän...

Tuula kirjoitti...

Bloggaaminen - mikä ihana mahdollisuus "tutustua" ja luoda sielun siteitä toisiin ihmisiin ♥ Mä olen niin iloinen niistä blogikamuista, joita vuosien varrella olen saanut (pari tavannut oikeastikin). Mieletöntä sielujen sympatiaa ja hienoa yhteyttä :) Kyllä tämä vaan rikastaa elämää.

Kiitos siis sinullekin, että olet siellä. Rikastuttamassa ja ilahdutamassa blogillasi tätä maailmaa :)

Hyvää alkavaa viikkoa!

Elisa kirjoitti...

Niin paljon tunteita yhtenä päivänä! Minä ajattelen, että tunteet ovat kyllä iso rikkaus, tunteetona elämä olisi kauheaa.

Sitä olen joskus miettinyt, että miksi on niin paljon helpompaa syöksyä alas ilosta ärtymykseen kuin nousta harmituksesta onnellisuuteen?

Iloa ja tunteita viikkoon!

kamomilla kirjoitti...

tinttarus,ole hyvä! :) Kaskisen runot kolahtavat minuun, siksi niitä löytyy täältä paljon.;)

Kiva kun kävit kommentoimassa, tervetuloa toistekin! :)


JOnna, odotan täällä siis luottavaisesti. ;)
Kiitos, olisi mahtavaa jos jatkossakin pääsisin lukemaan kirjoituksiasi.

Mutta ihanaa kesäaikaa nyt sinulle ja ota rauhassa etäisyyttä. Mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea sinusta paussin aikana lähtee pulppuamaan. :)


Tuula, kiitos kauniista sanoistasi! <3
Se on todellakin mahtavaa tämä bloggailun tie. Omani lähti melko kepeästi liikkeelle, mutta siitä onkin muodostunut aika syvä kokemus kaiken kaikkiaan.

Ihanaa viikkoa sinullekin! :)

kamomilla kirjoitti...

Elisa, toi on niin totta. Ja hyvä itsekasvatuksen paikka, tuo ärtymyksestä iloon opettelu. Siinä ei pelkkä kymmeneen laskeminen edes riitä, mutta hyvä alku sekin. ;)
Toi oliskin hyvä postauksen aihe!

Kiitos, iloa sinunkin viikkoosi! Tunteillaan siis täysillä! ;)