lauantai 4. tammikuuta 2014

Ajatus

 

Me kaikki olemme
kovia leimaajia.
Itsemme sekä muiden.
 
Teemme leimaamista pääosin
tahattomasti,
huomaamattamme.
Mutta myös tarkoituksella.
 
Kun hokee jotakin asiaa
 itselleen tai muille
 asia ikään kuin elää
ja
voimistuu kaiken aikaa.
Niin hyvässä kuin pahassa.

 
Ajatuksessa on hurjasti
voimaa
 
Olen täysin vakuuttunut
erityisesti
erään syksyisen luennon jälkeen siitä,
että ajatuksessa on
 niin paljon enemmän voimaa
kuin oikeasti uskallamme edes
 ajatellakaan.
 
Voiko ihminen kyseenalaistaa
 oman ajattelunsa?
Kyllä voi.

 
Itsensä saa narautettua
helposti kiinni
täysin turhasta
suppeasta ahtaasta ajattelemisesta
ihan kaiken arjen keskeltä.
Vaikka kuinka kuvittelisi
olevansa suvaitsevan
laaja-alaisesti ajatteleva henkilö
tai sellainen,
joka ei pienestä sanomisesta hätkähdä.
 
Narauttamishetkestä
alkaa muutos.
Kun asiaan havahtuu
alkaa prosessi, ehkä hidaskin,
mutta eteenpäinvievä.
 
Ennen kaikkea
ajattelunsa avartaminen
vapauttaa voimia
paljolta
epäoleelliselta vaahtoamiselta.
Se vie kohti
rentoa stressitöntä mieltä.


 
Ja siis tämä ei ole mitään
huuhailua.
Kun seuraavan kerran saat itsesi kiinni
minkälaisesta tahansa
vaikkapa
ikävästä ajatuksesta...
esimerkiksi
 
*itsesi mollaamisesta tms
Enkö taaskaan saanut siivottua,
aloittanut laihdutusta,
käynyt jumpassa jne.

*voivottelusta joka ei johda mihinkään
Olen niin kyllästynyt, väsynyt....mikään ei auta...
 
*jonkun arvostelemisesta/syyttämisestä
unohtaen ehkä oman osuuden asiaan.
"Miksi se ei taaskaan...
 Miksi se aina sanoo noin....
Miksi...
Miksi...
Puolison arvostelu niin,
että vika ei koskaan ole itsessä...

*jumiin jäämisestä
Jäät kiinni johonkin sanaan/mielipiteeseen/ajatukseen,
jonka joku sinusta on joskus sanonut.
Jauhat ja pyörittelet
 asiaa mielessäsi,
etkä pääse
 tai oikeastaan PÄÄSTÄ siitä irti.

Suorittaminen, täydellisyyden tavoittelu,
oman napansa ympärillä pyöriminen,
nekin niitä jumiin jäämisen tiloja.
 
Katkaise silloin heti
 alkava ajatusketju
ja näe
ajatuksessa jokin
uusi näkökulma tai pointti.
 
Ei sen kummempaa.
 
Jonkin ajan kuluttua huomaat,
että ajattelussasi on tapahtunut muutos.
Kun vaan jatkat
 ajattelusi kyseenalaistamista.

 
Jos hoemme alituisesti,
että tästä ei tule nyt mitään,
niin ei varmasti tule.
Tai,
että emme osaa jotakin,
niin todennäköisesti emme sitä taitoa opi.
Ja päinvastoin.
 
Jos aina korostamme
omaa tai
jonkun henkilön tiettyä piirrettä/tapaa,
se
sekä omasta että muiden toimesta säilyy
ja ehkä vielä voimistuu.
 
Hätkähdin syksyllä
kun erään yksivuotiaan lapsen isä
huokaili lapsensa alituista
vauhtia ja vipeltämistä joka paikkaan
 ja levotonta oloa ja itkuisuutta.
 
Se vinkkeli,
josta itse näen tuon lapsen
 on aivan toisenlainen.
En tunnistanut lasta isänsä kuvauksesta.
Totta on,
että lapsi on erilainen eri tilanteissa,
mutta eniten minua jäi kaihertamaan
tuon isän jotenkin niin
epätoivoinen
mahdoton lapsi-huokailu.
Ehkä lapsi alkaa jo käyttäytyä
tietyllä odotetulla tavalla.
 

 Tämä olkoon uudenvuoden saarnani.
Ota tai jätä.
 
Minä hoen aina,
että olen itselleni ankara.
Sen hokemisen lopetan.

*Olen itselleni
lempeä, lempeä, lempeä...*
 
 
 
Näissäkin merkeissä tänä vuonna.

Ja tämä on vasta alkua...;) 

8 kommenttia:

La Petite Princesse kirjoitti...

Viisaita sanoja ja kauniita kuvia :)

Elisa kirjoitti...

Hieno teksti!

kamomilla kirjoitti...

La Petite Princesse, kiitos! :)

Elisa, kiva jos pidit, kiitos! :)

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Tosi hyvä pointti, tätä varmasti kokeilen! Kiitos :)
Hyvää ja onnekasta uutta vuotta!!

JOnna kirjoitti...

Mä olen samaa mieltä. Liian usein me leimaannutaan johonkin ajatukseen jostain ihmisestä. Helposti sitä näkee sitten vain niiden yhtien silmälasien läpi kaiken sen ihmisen käytöksen vaikka harva meistä toimii vain yhdellä tavalla. Ja silloin sen toinen ei ikinä saa mahdollisuutta muuttua omissa silmissä. Mulla on ollut sellaisia vaiheita, että olen ollut itseni kanssa tarkempi, en ole päästänyt ajatuksia ikäviksi, pitänyt huolta että ajattelen avarakatseisesti. Nyt mä huomaan oikeasti, että mä olen päästänyt itseni repsahtamaan tässä. En ole enää niin tarkka. Tässä on oikeasti nyt parannuksen paikka!

Ira kirjoitti...

Asiaa! Loistava teksti!

Hyvää alkanutta vuotta sinulle ♥

seijesää kirjoitti...

Valtavan hyviä ajatuksia pohdittavaksi ja käytäntöön otettavaksi. Taidanpa kirjoittaa joitakin noista keittiön seinälle tai jääkaapin oveen että muistan ja voin harjoitella. Kiitos kun jaoit ja onnistumisia meille kaikille tässä asiassa.

kamomilla kirjoitti...

Tuula, Kerro sitten toimiko!
Hyvää alkanutta vuotta sinullekin.:)

JOnna, Ajatukset ovat niin vilkkaita ja vauhdikkaita käänteissään, että minunkin mielestäni parannuksen paikka niiden suhteen on hyvä pitää aika ajoin.

Se on niin jännä kun joskus tekee jonkin johtopäätöksen jostakin ihmisestä tavattuaan tämän ensimmäisen kerran, mutta sitten ajan myötä "joutuukin" kääntämään mielipiteensä toisen näyttäydyttyä uudessa valossa.

Se ensimmäinen mielikuvamme on niin lukkoonlyöty, että sitä saattaa olla haastavaa uudistaa vaikka tuo ihminen olisikin jotain ihan muuta kuin ensi kerralla luulimme hänen olevan.
Sekavasti selitin, mutta ymmärsit varmaan.;)

Ira, kiva jos pidit, kiitos! :)
Ihanaa alkanutta vuotta sinullekin! :)

Seijesää, Tuo onkin mainio idea laittaa johtoajatuksia vaikkapa jääkapin oveen.
Kiva kun kävit ja kommentoit. Tervetuloa toistekin! :)