Tänään
Aino Kemppaisen sanoja.
Ja sitä auringon paistetta!!!
Kevään saapuvan kepeyden voi jo tuntea.
Herään kevätaamuun.
Kuusi,
joka nukkuvan talven keskellä
ylpeili omasta voimastaan,
ujostelee nyt suurta kokoaan.
hartiat lysyssä,
kömpelöt kourat selän takana,
se yrittää tehdä tilaa
ensimmäisen kevätaamun valolle.
Siinä värisemme,
vanha minä ja talvitoverini kuusi,
me tosikot.
(Aino Kemppainen)
En tiedä mitä vesi tuntee,
kun jää keväällä sulaa,
kun vesi ja pilvet puhuvat toisilleen
kuin kauan erossa olleet ystävät.
En tiedä miltä mullasta tuntuu,
kun roudan kiristys hellittää,
ja maan vanha ruumis voi taas hengittää,
ja kasvattaa uusia elämän alkuja.
En tiedä.
Mutta minunkin on hyvä olla,
minun,
mullan ja veden sukulaisen,
kun kuoreni murtuu
ja itken
Jumalaani liki.
(Aino Kemppainen)
*Kana nro 3*
Iloista kepeää torstaita kaikille!
2 kommenttia:
Ihanat kevätfiilikset saa täältä! Mä niin nautin siitä, että valo lisääntyy ja tuntuu, että herää horroksesta. Vaikkei edes tiennyt olevansa horroksessa... Hyvää viikonloppua!
JOnna, Hyvää viikonloppua sinullekin! Toivottavasti viikonloppunakin paistaa kuten tällä viikolla. :)
Lähetä kommentti