Rispektiä!

 

Jostakin tulossa,

jonnekin menossa.

Matkastasi en tiedä,

enkä

mitä mukanasi kannat.

Jos tietäisin,

sanoisin eri tavalla päivää.

Katsoisin toisin.

 

(Maaria Leinonen)

 

 

 

Siis mitä.

Ja juuri niin.

 

Miksi ihmeessä ymmärtäisin vasta

kun tiedän faktat

ja taustat.

Vasta silloinko oikeasti katsoisin,

hymyilisin ja ojentaisin käden.

 

Ymmärtäminen ja suvaitseminen.

Silloinkin kun se ei olisi

ensimmäinen ajatus tai

reaktio.

 

Koskaan kun ei tiedä mitä

tutun tai tuntemattomamman ihmisen

takana on.

 

Voiko ihminen yllättää

joskus

jopa itsensä

ajattelemalla ilman ennakkoasennetta.

Antamalla tilaa suvaitsevaisuudelle

ja inhimillisyydelle.

 

 

 

 

Voiko?

 

Pakko voida.