torstai 23. toukokuuta 2013

Sadepäivän runo

 
Kevätmetsässä
lapsen käsi kädessäni.
Ämpäri ja lapio,
ämpärissä puolukanvarpu,
kevättuore ketunleipä
ja lumen alta herännyt uninen kivi,
joille lätäköstä otettiin vettä
suurimpaan janoon.
 
Opettelin siinä pikkuhiljaa:
kivikin elää,
- ja jokainen meistä kaipaa lämpöä ja vettä
ja että meille puhuttaisiin.
 
(Aino Kemppainen)

Ei kommentteja: