Pelon tuulet
hajottavat taivaani,
ehjän ja sinisen
repivät rikki.
Myrskyn alla
sydämeni maa
käpertyy kauhun möykyksi
kuin tahtoisi kokonaan pois.
Missä on sinun kätesi,
se kaikkivoipa?
Missä on sinun rauhasi,
joka ei ole tästä maailmasta?
Niitä me tarvitsemme
voidaksemme olla pieniä
rohkeita
tässä maailmassa.
(Aino Kemppainen)
Usein käy niin,
että kun avaan jonkun runokirjan,
niin sieltä pompsahtaa silmiini
joku
päivään, tunnelmaan tai
tilanteeseen sopiva ajatus.
Niin tänäänkin.
Oloni ei ole nyt ihan noin
dramaattinen kuin
tuo runon tunnelma,
mutta ainakin sellainen kuin
ottamani kuva.
Edessä valoisa näkymä,
mutta harson peittämä.
Blääh, minulla oli
vielä eilen aamulla
niin lupaavat ja innostavat
suunnitelmat ensi syksylle.
Melkein sinettiä vaille valmiit,
mutta kuitenkin nyt näyttää
siltä,
että ne suunitelmat jäävät
toteutumatta.
Harmittaa se,
että olin jo
niin varma asiasta.
Silloin on kaivettava itsestä
se,
josta mielellään muille paasaa.
Luottamus.
Kyllä kaikki vielä järjestyy,
kun vaan jaksaa uskoa
niin.
:´(
4 kommenttia:
Sama juttu täällä, syksyn suunnitelmat täysin auki. On vaan luotettava että kyllä se ratkaisu löytyy. Asioilla on aina tapana järjestyä :)
Mua on kanssa tuleva syksy hieman mietityttänyt, mutta stressata en viitsi (ainakaan vielä), sillä luotan, että asiat kyllä järjestyvät jotenkin.
Aurinkoisin terkuin
Hanna(-Maija)
Luota siihen, että jotain muuta, vielä parempaa on tulossa ja suunnitteilla varallesi :)
Tähtianis, Kiitos tsempistä! :)
Yritän uskoa, että kyllä kaikki järjestyy. Tällä hetkellä se kyllä tekee tiukkaa, pakko myöntää.
Hanna(-Maija), ihanaa, että olet niin luottavainen. Minäkin olen yleensä, mutta nyt ison uuden elämänvaiheen edessä kuitenkin epäileväinen, näköjään.
Terkkuja! :)
Merikuu, kiitos! :) Tällaisia tsemppejä taidan tarvita juuri nyt.
Lähetä kommentti